Rosmariini-Päärynähillo juustoille

Rosmariini ja päärynä kokeilut on nyt lähtenyt ihan lapasesta. Aiemmin olen tätä makuparia kokeillut nopeissä päärynäpiirakoissa ja fiineissä lämppäreissä. Tämä oli viimeinen kokeilu tältä erää ja täytyy sanoa, että on mahdotonta valita parasta. Kannattaa siis kokeilla kaikkia.

Viime syksynä tuli myös kokeiltua erilaisia hilloja juustojen kera. Tomaatti-chilihillo toimi erinomaisesti homejuustojen kanssa ja  hurjalta kuulostava sellerihillo oli itkettävän hyvää. Odotukset olivat siis korkeat ja lopputulos onneksi lunasti ne.

Kaappiin oli jäänyt maalaisleipää vanhenemaan, joten leikkasin leivän paloiksi ja paahdoin uunissa grillivastuksen alla molemmilta puolilta. "Korput" sopivat erinomaisesti juustojen kaveriksi.

Rosmariini-Päärynähillo:
400g kuutioitua päärynää (todella pieniä kuutioita)
200g hillosokeria
2 rkl sitruunamehua
2 rkl vettä
2 rkl hienonnettua tuoretta rosmariinia

Laita kaikki ainekset kattilaan ja kuumenna kiehuvaksi. Anna kiehua miedolla lämmöllä n. 15 minuuttia ja kuori vaahto tarvittaessa. Purkita ja anna jähmettyä ennen tarjoilua.

Astetta paremmat lämppärit

Idea näihin iltapalaleipiin tai lämppäreihin tuli helpoista päärynäpiirakoista. Rosmariini ja päärynä sopivat niin hyvin yhteen, että tätä makuparia oli pakko kokeilla toistekkin. Vuohenjuusto oli itsestään selvä valinta tähän kokeiluun päärynän ja rosmariinin lisäksi.

Lopputulos oli herkullinen, vaikka itse niin sanonkin. Päärynä ja rosmariini kokeilut jatkuivat tämänkin jälkeen, mutta siitä lisää myöhemmin.

Päärynä-vuohenjuustoleivät:
4 viipaletta maalaisleipää
oliiviöljyä
2 pientä päärynää kuorittuna ja viipaloituna
150g pehmeää vuohenjuustoa viipaloituna
1 oksa rosmariinia hienonnettuna
juoksevaa hunajaa

Laita leipäviipaleet leivinpaperilla päällystetylle pellille. Ripottele oliiviöljyä leiville. Paahda viipaleita uunissa grillivastuksen alla n. 2min. Käännä leivät ja paahda myös toista puolta 2min.

Nosta leivät uunista ja  asettele päärynä- ja vuohenjuustoviipaleet leiville. Ripottele pinnalle rosmariini ja valuta vielä hunajaa päälle. Paista 200c n. 10-15min, kunnes juusto on hiukan sulanut ja saanut väriä.

Vanhassa vara parempi

Sitä usein tulee kokeiltua vain kaikkea uutta keittiössä ja vanhat hyvät saattavat unohtua. Nyt olin onneksi tarjouksen uhri ja kaupasta tarttui heräteostoksena mukaan naudan paahtopaisti. Päätin taas turvautua erinomaiseen Liha -keittokirjaan.

Paahtopaistin valmistuksesta oli kulunut niin paljon aikaa, että olin ihan tyystin unohtanut miten se kannattaa valmistaa. Kirja ei taaskaan tuottanut pettymystä ja paahtopaisti hävisi parempiin suihin hetkessä. Hiukan tosin taaskin poikkesin ohjeesta ja käytin tavallisen suolan sijaan savusuolaa.

Paahtopaistin kaveriksi valmistin piparjuurikastiketta. Kastike ei lapsille maistunut ollenkaan, mutta vanhemmat nautiskelivat sen viimeiseen pisaraan asti. Itse rakastan piparjuuren tymäkkää makua, joten sitä oli kastikkeessa reippaasti. Jos et ole suuri piparjuuren ystävä, kannattaa määrää hiukan vähentää.

Paahtopaisti:
naudan paahtopaisti
(savu)sormisuolaa
mustapippuria myllystä
oliiviöljyä paistamiseen
Halutessasi koristeluun raastettua piparjuurta ja hienonnettua silopersilijaa

Ota paahtopaisti huoneenlämpöön 2h ennen valmistusta. Kuivaan paisti talouspaperiin. Kuumenna pannu todella kuumaksi ja lisää hiukan öljyä. Ota paistiin väri kauttaaltaan. Hiero mausteet hyvin paistin pintaan.

Nosta paisti 100C uuniin ja ota pois kun sisälämpötila on 56C. Kirjanmukaan sisälämpötilan piti olla 59. Itse olin erittäin tyytyväinen 56C saavutettuun lopputulokseen, mielestäni 59C olisi tullut jo liian kypsää. Tämä tietysti on taas makuasia.

Kääri paisti tuplafolioon ja anna vetäytyä vähintään 15min. Meillä taisi levätä 30min. Leikkaa paisti ohuiksi siivuiksi ja nauti piparjuurikastikkeen kera.

Piparjuurikastike:
1dl majoneesia (hellmans)
1 dl kermaviiliä
3 rkl tuoretta piparjuurta raastettuna
1 rl hienonnettua silopersilijaa
suolaa
mustapippuria myllystä

Sekoita kaikki ainekset keskenään ja anna tekeytyä hetki jääkaapissa. Tarkista maku ja lisää mausteita tarvittaessa.

Paahdettu Kukkakaali-valkosipulikeitto

Kaikkihan maistuu paremmalta paahdettuna, myös kukkakaali. Arkipäivä piristyi huimasti kun viitsin tätä keitto valmistaa lounaaksi.  Lasten makuun tämä keitto ei kyllä ollut, mutta jääpä enemmän äidille.

Tällä keitolla ollaan meillä herkuteltu jo monesti, mutta jostain syystä on unohtunut postata. En ole tainnut ehtiä ottaa kuvaa, ennenkuin herkullinen soppa on kadonnut parempiin suihin. Keitto sopii hyvin alkukeitoksikin tai ihan vain arkea piristämään.

Tätä keittoa on nautittu ihan sellaisenaan, krutonkien kera ja myös yrttiöljyn kanssa. Ja herkullista on ollut joka kerta. Paistetut kanttarellit voisivat myös sopia erinomaisesti keiton pinnalle.

Paahdettu Kukkakaali-valkosipulikeitto:
n. 1kg kukkakaalia
5 valkosipulin kynttä kuorineen
n.8dl kanalientä
suolaa
mustapippuria myllystä
öljyä
2 dl kermaa

Irroita kukkakaalin nuput ja leikkaa puoliksi jos ovat suuria. Laita uunivuokaan, mausta suolalla ja pippurilla. Ripottele hiukan öljyä päälle.

Paahda 200C kunnes kukkakaaleihin on ilmestynyt pilkkuja ja ovat pehmeitä n.30-40min. Puolessavälissä paahtamista lisää vuokaan valkosipulinkynnet kuorineen. Nosta uunista ja anna jäähtyä hetki.

Kuumenna kanaliemi kattilassa kiehuvaksi. Lisää kukkakaalit ja puserra joukkoon valkosipulin kynnet kuoristaan. Anna kiehua muutama minuutti. Soseuta tasaiseksi sauvasekoittimella ja lisää kerma.

Tarkista maku, lisää suolaa ja pippuria tarvittaessa. Nosta takaisin liedelle ja kuumenna keitto. Itse pidän paksuista keitoista, mutta voit lisätä enemmän kanalientä jos haluat ohuempaa keittoa.

Omenahillotalkoot, eikä yhtään kuorimista!

 

Syksyyn on aina kuulunut omenahillotalkoot. Vaikka oma puumme tuottaa satoa vain jokatoinen vuosi, olemme saaneet sadottomina vuosina reilusti omenoita herttaisilta naapureilta.  Omenahillolla herkutellaan meillä aamuisin puuron kera. Oikeastaan kyseessä taitaa olla pikemminkin sose, mutta lapsille markkinoidaan hillona sattuneesta syystä. Kyllähän jokainen syö mielummin hilloa, kuin sosetta.

Omenahillotalkoot kuulostavat hauskalta, mutta totuus on ollut toinen. Olemme joka syksy kuorineet miehen kanssa sormet krampissa valtavan määrän omenoita ennen hilloamista. Kesällä katsoin Näin teet ranskalaista ruokaa -ohjelmaa ja en voinut uskoa silmiäni, ohjelmassa tehtiin omenahilloa kuorimatta omenoita, sosemyllyn avulla.

Silloin päätin, että keittiöstä on löydyttävä sosemylly syksyllä. Tänä vuonna jouduimme taas turvautumaan naapureihin omenoita saadaksemme ja valtava laatikollinen niitä kerättiinkin. Olin kuitenkin hiukan skeptinen sosemyllyn toimivuuden suhteen, joten hankimme edullisen myllyn prismasta.

Pitkän pähkäilyn jälkeen päätin höyryttää omenalohkot pehmeiksi ja soseuttaa myllyssä. Tämän jälkeen lisäsin soseeseen hillosokerin ja keitin hilloksi. Ja se toimi kuin unelma, kuoret jäivät näppärästi sosemyllyyn. Hilloamiseen käytetty aika väheni huomattavasti .

Kyllä tunsi itseni tyhmäksi, kun on viimeiset 5v. sormet krampissa kuorinut omenoita. Paluuta vanhaan ei siis todellakaan ole ja taidan investoida metalliseen sosemyllyyn, kun hillotalkoita saattaa aika monta olla vielä edessä. Toivottavasti tästä ahaa! -elämyksestä on iloa muillekin.

Omenahillo/sose sosemyllyllä:
sosemylly
5l kattila
omenoita
vettä
hillosokeria
halutessasi mausteita esim. kaneli, tuore raastettu inkivääri, tähtianis jne.

Huuhtele omenat ja leikkaa lohkoiksi. Poista samalla kannat, siemenkota ja huonot kohdat. Täytä 5l kattila ihan täyteen omenalohkoilla.

Kaada kattilaan 2dl vettä ja nosta se levylle. Anna kiehua kunnes omenanlohkot ovat pehmeitä n.10-15min. Kauho omenanlohkot sosemyllyyn pienissä erissä ja soseuta.

Puolessavälissä kannattaa tyhjentää mylly kuorista. Kaada sose takaisin kattilaan ja lisää sokeri, sekä halutessasi mausteita. Minä laitoin 2l sosetta 300g sokeria eli lopputuloksena oli makeutettua sosetta. Jos haluat hilloa lisää sokeria enemmän, yleensä hilloamisessa noutatetaan 2:1 periaatetta.

Laita kattila takaisin liedelle ja keitä sosetta 5min, hilloa hiukan pidempään. Poista mausteet ja purkita. Meillä sose myös pakastetaan.

Bo Ssäm tai ainakin jotain sinne päin

Jääkaapissa oli possun lapaa ja purkkien loppuja, jotka piti käyttää pois. Revittyä possua jenkkityyliin on tullut tehtyä kesän aikana jo niin monta kertaa, ettei sille tielle lähdetty. Purkit viitoittivat tietä itään, joten sinne päin oli makumaailmassa lähdettävä.

Lopputuloksena oli herkullinen bo ssäm, tai ainakin jotain sen suuntaista. Annokseen piti lisätä vielä tuoretta korianteria ja chiliä, mutta kaupan sunnuntaivalikoimat olivat taas aika onnettomat. Maistui ilmankin, mutta suosittelen kuitenkin lisäämään niitä annokseen.

Viismauste olisi sopinut hyvin maustamaan kastiketta, mutta oli päässyt kaapista loppumaan. Yleensä bo ssämin kera tarjoillaan myös kimchiä ja erilaisia kastikkeita.

Bo Ssäm:
n. 1,2kg possun lapaa
Kastike:
½dl hoisinkastiketta
½ dl soijaa
2 rkl miriniä
2 rkl hunajaa
reilu rkl raastettua inkivääriä
4 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1-2 chiliä hienonnettuna siemenet mukana (itse käytin hot carrot chiliä)
(viismaustetta)
2dl vettä
Tarjoiluun:
keitettyä basmatiriisiä
salaatinlehtiä (salanova)
kurkkua
tuoretta korianteria hienonnettuna
tuoretta chiliä hienonnettuna

Ota possun lapa n. 2h ennen valmistusta huoneenlämpöön. Nosta lapa pataan ja sekoita kastikkeen ainekset hyvin keskenään. Kaada kastike pataan ja valele liha kauttaaltaan.


Lisää pataan 2dl vettä ja laita kansi tiiviisti päälle. Nosta pata uuniin ja anna hautua 150C n.4h. Nosta lapa padasta ja revi haarukoilla pieniksi paloiksi.

Kaada lihan joukkoon padasta haluamasi määrä kastiketta, sekoita hyvin. Ota lautaselle salaatinlehti ja laita lehdelle riisiä, possua, kurkkua, chiliä ja korianteria. Kääräise rullalle ja haukkaa!

Valkoherukkahillo tähtianiksella

Pahvilaatikollinen omenoita odottaa keittiössä hillotalkoiden alkua. Meidän omenapuulla oli tänä vuonna välivuosi sadon suhteen, mutta saimme mukavilta naapureilta omenoita. Nyt vain pitäisi reipastua ja käydä hommiin...

Otin eilen varaslähdön hillotalkoisiin ja keittelin pakkasesta löytyneet valkoherukat hilloksi.  Halusin jotain pientä jujua hilloon ja muistin Kokit ja potit -blogin mustaherukkahillo -ohjeen, jossa hillon maustoi tähtianis.

Kovin kauniin värinen ei lopputulos valkoherukoilla ollut, mutta makuhan se tärkeintä on ja siinä ei todellakaan ollut moittimista. Tunnustan, rapsin lusikalla hillokattilaan jääneitä jämiä huokaillen. En siivilöinyt siemeniä hillosta pois ja hiukan arvelutti kelpaako lapsille. Huoli oli turha, sillä pannari hävisi hillolla höystettynä ennätysnopeasti lautasilta.

Valkoherukkahillo tähtianiksella:
1,5l valkoherukoita
7 dl hillosokeria
2 tähtianista
½dl vettä, jos käytät pakastettuja marjoja

Laita kaikki ainekset kattilaan ja keitä hilloa n.15min. Nouki tähtianikset pois ja soseuta hillo sauvasekoittimella. Halutessasi voit siivilöidä siemenet pois. Purkita hillo ja herkuttele.