Uusi ystävämme Ruusukaali

Ruusukaali on viimeaikoina löytänyt tiensä meidän pöytään useasti. Raati (=mies) on ollut yllättynyt siitä, että ruusukaali ei ole maistunut kitkerältä ja ruoat herkullisilta. Ehkä on käynyt vain hyvä tuuri reseptien suhteen ja olen onnistunut vahingossa kitkemään kitkeryyden? Onko kenelläkään takuu varmaa konstia kitkeryyden välttämiseksi? Itse en havainnut toteuttamissani ohjeissa muuta yhteistä kuin paistaminen, myös keittämisen lisäksi ja muutamassa ohjeessa oli käytetty myös pekonia.

Tämä pasta oli todella herkullista, nopeaa ja helppo tehdä eli täydellinen pastaresepti siis. Ohje on peräisin Gloriasta ja löytyy täältä. Hiukan ohje muuttui eri pakkauskokojen takia.

Ruusukaali-pekonipasta
400 g spagettia
300 g ruusukaalia
1 iso sipuli
3 valkosipulinkynttä
1 pkt (140 g)pekonia
1 rkl sitruunan mehua
1/4 tl chililastuja
1/2 tl sormisuolaa
1/2 tl mustapippuria myllystä
1/2-1 dl oliiviöljyä
Tarjoiluun
1 1/2 dl vastaraastettua parmesaania tai pecorinoa

Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan ja aloita kastikeen teko kun pastavesi on laitettu kiehumaan. Huuhtele ruusukaalit ja poista huonot päällilehdet. Leikkaa kanta pois ja irroita lehdet. Kuutioi sipulit ja hienonna valkosipulinkynnet. Kuutioi pekoni. Kuumenna pannu ja paista pekonia muutama minuutti. Lisää sipulit ja valkosipulit, paista muutama minuutti. Lisää ruusukaalin lehdet ja jatka paistamista n.5min. Mausta sitruunamehulla, suolalla, pippurilla ja chilillä. Yhdistä kastike pastan kanssa. Lisää joukkoon oliiviöljy ja parmesan. Annostele ja lisää parmesania sekä oliiviöljyä vielä pinnalle. Herkuttele!